Useamman kuukauden joutui kaappivanhus odottelemaan silmiensä pesua. Mutta viimein se iski!
Ei kun sikli käteen ja hommiin..
Maalikerroksia löytyy kolme. Niitä sitten illat pitkät rapsuttelin. Oikein oli tarkoitus saada kaunotar puupinnalle, ja sitten vahata kuultovalkoisella, vaan haaveeksi jäi. Sen verran oli käytön jälkiä tullut vuosien saatossa. Joten päädyin rapsimaan helposti irtoilevat maalit, hiomaan hyvin, ja maalaamaan uudelleen niin sanotulla maalarinvalkoisella.
Kyllähän siihen kului tunti jos toinenkin, ja sitä hilseilevää maalinpurua oli sitten koko talo täynnä. Sekun tarttuu niin hyvin pieniin vipeltäviin jalkapohjiin :) Eipä tälle työlle kannata hintaa laskea.. Taitaisi tulla aika kalliiksi.
No mutta hyvä tuli, ja työ kannatti!
Aina se on arvokkaampaa, mihin itse on vaivaa nähnyt!