maanantai 23. helmikuuta 2009


.......Palatkaamme ajassa taaksepäin....
Aikaan jolloin työnteko oli osa elämää. Aikaan jolloin välitettiin naapurista. Aikaan jolloin osattiin elää...
...Aikaan jolloin karja kulki metsäpolkujapitkin metsälaitumille, jolloin ei vielä oltu kuultu sähköpaimenista, kännyköistä, netistä eikä kiireestä. Aikaan jolloin ihmisillä oli aikaa toisilleen. Tähän aikaan haluaisin kurkistaa, ja ehkäpä siellä viihtyisin. Olen monesti miettinyt kuinka väärään aikaan olenkaan syntynyt. Nykyinen tehotuotanto ajaa ihmiset tuhon partaalle. Enää ei ole aikaa välittää naapurista. Ei ole aikaa edes omalle perheelle. On kiire...kiire...kiire... On kiire töissä, pitää ehtiä niin paljon, ansaita niin paljon. Moni ei huomaa oman kiireensä lomaan katoavia lapsiaan, ennenkuin lapset viimein saavat vanhempansa heräämään. Onko silloin liian myöhäistä?
...Tahtoisin kulkea vanhoja lehmipolkuja, paimentaa muutaman kantturan vihreälle niitylle. Istahtaa ojanpientareelle kuuntelemaan lintujen laulua.
Miksi..miksi me hukkasimme arvokkaan aikamme koneellistuneen sydämettömän nykyisyytemme alle?

Tähän sydämeen olen sitonut palan kadotettua mennyttä aikaamme. Koristakoon ja muistuttakoon se seuraavaa omistajaansa katoavaisesta elämästämme...

perjantai 20. helmikuuta 2009

...Haaveissani...
Kurkistus kesään talven keskellä.
On helmikuu ja pakkaset kireimmillään. Mieleen muistuu lämpimiä ajatuksia kesästä. Voin melkein tuntea auringon lämmön ihollani. Ruohon tuoksun, hiekan varpaissani. Lasten naurun hiekkalaatikolla, keinussa..
Kaiken kauniin pihamaalla, tuoksuvat kukkaset, leikkivät kissat ja koirat.
Sitä kaikkea kaipaan, ja tunnen iloa että kuljemme jälleen kohti kevättä.
Niin monia suunnitelmia kesäksi. Suomen kesä vain on niin lyhyt, ettei niistä kuitenkaan ehdi toteuttaa puoliakaan kun jo huomaa syksyn viileyden hiipiän..
Vielä pihan peittää paksu lumivaippa, mutta päivällä, kun aurinko paistaa, katolta jo lumi hiljalleen saa vetisen muodon.
Ja linnut.. ensimäiset kevään merkit kuuluvat jo puiden oksilta. Vielä kuukausi, niin luonnon täyttää uuden kevään syntymisen riemu.
Aurinko viipyy päivä päivältä taivaankannella pidempään.
Mitä olisikaan elämä ilman auringon paistetta?

maanantai 9. helmikuuta 2009

Joopa-joo.. No tässäpä on uusin hankintani.. Pikkaisen vaatii fiksailua tämä aikansa kaunotar. Vasta ostettuani huomasin oikean sivun olevan noin 5cm lyhyempi vasenta, joten kaappi on vinossa :(. No ammattilaisen opastamana päätimme uusia koko oikean seinän. Sen verran pulaa on kaapintekijällä ollut puutavarasta, jotta oikea sivu on palasista koottu. Niinpä senkin puoleen on viisasta rakentaa sivu uudelleen. Tarkoitus on poistaa maalit, ja mahdollisesti vahata kaappi, joten eipä se hääviltä silloin näyttäisi tälläinen palapeli. No aika näyttää mikä on lopputulos.. Vasemman puolen ovivanerin joutuu myös uusimaan, on ajan saatossa päässyt pahasti lohkeilemaan. Ja takaseinähän puuttuu myös. Koristekuvio on kaunis, ja siihen kiinnitinkin huomion ensiksi. Jostain kumman syystä, sen myös rapsutin ensimmäisenä puhtaaksi :) Kaapin päällä on joskus ilmeisesti ollut jonkinlainen yläosa, tai koristereunus. Sahan jäljet viittaisivat siihen. Ikää en osaa arvioida, mutta vanha on. Eiköhän tämä jotakin talonpoikaistyyliä ole. No ei auta kuin jatkaa työtä..Toivottavasti saaraan kuntohon ;)