...Haaveissani...
Kurkistus kesään talven keskellä.
On helmikuu ja pakkaset kireimmillään. Mieleen muistuu lämpimiä ajatuksia kesästä. Voin melkein tuntea auringon lämmön ihollani. Ruohon tuoksun, hiekan varpaissani. Lasten naurun hiekkalaatikolla, keinussa..
Kaiken kauniin pihamaalla, tuoksuvat kukkaset, leikkivät kissat ja koirat.
Sitä kaikkea kaipaan, ja tunnen iloa että kuljemme jälleen kohti kevättä.
Niin monia suunnitelmia kesäksi. Suomen kesä vain on niin lyhyt, ettei niistä kuitenkaan ehdi toteuttaa puoliakaan kun jo huomaa syksyn viileyden hiipiän..
Vielä pihan peittää paksu lumivaippa, mutta päivällä, kun aurinko paistaa, katolta jo lumi hiljalleen saa vetisen muodon.
Ja linnut.. ensimäiset kevään merkit kuuluvat jo puiden oksilta. Vielä kuukausi, niin luonnon täyttää uuden kevään syntymisen riemu.
Aurinko viipyy päivä päivältä taivaankannella pidempään.
Mitä olisikaan elämä ilman auringon paistetta?