torstai 22. tammikuuta 2009




Useamman kuukauden joutui kaappivanhus odottelemaan silmiensä pesua. Mutta viimein se iski!
Ei kun sikli käteen ja hommiin..
Maalikerroksia löytyy kolme. Niitä sitten illat pitkät rapsuttelin. Oikein oli tarkoitus saada kaunotar puupinnalle, ja sitten vahata kuultovalkoisella, vaan haaveeksi jäi. Sen verran oli käytön jälkiä tullut vuosien saatossa. Joten päädyin rapsimaan helposti irtoilevat maalit, hiomaan hyvin, ja maalaamaan uudelleen niin sanotulla maalarinvalkoisella.
Kyllähän siihen kului tunti jos toinenkin, ja sitä hilseilevää maalinpurua oli sitten koko talo täynnä. Sekun tarttuu niin hyvin pieniin vipeltäviin jalkapohjiin :) Eipä tälle työlle kannata hintaa laskea.. Taitaisi tulla aika kalliiksi.
No mutta hyvä tuli, ja työ kannatti!
Aina se on arvokkaampaa, mihin itse on vaivaa nähnyt!


maanantai 12. tammikuuta 2009


Käsillä tekeminen on tärkeä osa elämääni. Kymmeniä kransseja on jo tullut väsättyä, paljon huristeltua ompelukoneella.. Kun ei mitään tekemistä itse keksi, keksivät pojat sitäkin enemmän!
Ennen joulua piti ommella monta ´äitiä´. Ihanaa kun joku näkee äidin enkelinä :)
Lumienkeliksi itse tämän nimesin.

Lumienkelinä kulkee vierelläsi,
rakkainpasi.
Et näe ehkä siipiänsä
hennosti tuulessa väräjäviä.
Et tunne ehkä kosketusta,
kädessäsi,
Vaan tunnetko ehkä suudelmansa,
Poskellasi,
Enkelisi.



sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Kaikki on niin kaunista, niin hämyisää. Aurinko ei vielä laske aikoihin, mutta ulkona on silti hämärää. Aurinko on ollut koko päivän pilven takana piilossa.
Nyt on hyvää aikaa istahtaa ja antaa ajatuksen lentää todellisuuden verhon taakse.
Katson kissojeni leikkiä ulkona. Niitä ei lumi haittaa, se vain antaa pehmeän pohjan pienelle painiottelulle. Pöpö, musta kissa, ei ulkona viihdy.. Poikien kerrossängyn yläpedillä on paljon lokoisemmat oltavat.
Ajatukseni karkaavat kesään.. Mummolan lämpöön. Sinne kaipaavat pojatkin.. Kaipaavat mummon puuhellan lämpöä, pihan pehmeää ruohoa, jossa on niin kiva paljain jaloin juosta. Siellä metsätiellä on hyvä koirani Eetunkin juosta.Siellä on itsenikin hyvä levätä ja ladata akkuja luonnon sylissä.
Kuuluu elämäämme myös kolmas paikka, Niittykujan vanha rintamamies talo. Sillä on aivan erityinen paikka sydämessäni. Siitä en ihan vähällä luopuisi. Sitä on ihana sisustaa, ja siellä poikien kanssa vietämme välillä rauhallisia päiviä. Siitä on ihana haaveilla, mitä sinne tekisi. Vintiin saisi ihanan aurinkoiset huoneet... No ehkä joskus...
Haaveet ovat ihania. Kun elämä potkii, on hyvä sulkea silmänsä ja kuvitella miten kauniiksi voisi kaiken tehdä. Sitä minä yritänkin.. tehdä hieman kauniimpaa tästä elämästä.