Kaikki on niin kaunista, niin hämyisää. Aurinko ei vielä laske aikoihin, mutta ulkona on silti hämärää. Aurinko on ollut koko päivän pilven takana piilossa.
Nyt on hyvää aikaa istahtaa ja antaa ajatuksen lentää todellisuuden verhon taakse.
Katson kissojeni leikkiä ulkona. Niitä ei lumi haittaa, se vain antaa pehmeän pohjan pienelle painiottelulle. Pöpö, musta kissa, ei ulkona viihdy.. Poikien kerrossängyn yläpedillä on paljon lokoisemmat oltavat.
Ajatukseni karkaavat kesään.. Mummolan lämpöön. Sinne kaipaavat pojatkin.. Kaipaavat mummon puuhellan lämpöä, pihan pehmeää ruohoa, jossa on niin kiva paljain jaloin juosta. Siellä metsätiellä on hyvä koirani Eetunkin juosta.Siellä on itsenikin hyvä levätä ja ladata akkuja luonnon sylissä.
Kuuluu elämäämme myös kolmas paikka, Niittykujan vanha rintamamies talo. Sillä on aivan erityinen paikka sydämessäni. Siitä en ihan vähällä luopuisi. Sitä on ihana sisustaa, ja siellä poikien kanssa vietämme välillä rauhallisia päiviä. Siitä on ihana haaveilla, mitä sinne tekisi. Vintiin saisi ihanan aurinkoiset huoneet... No ehkä joskus...
Haaveet ovat ihania. Kun elämä potkii, on hyvä sulkea silmänsä ja kuvitella miten kauniiksi voisi kaiken tehdä. Sitä minä yritänkin.. tehdä hieman kauniimpaa tästä elämästä.