Kauanhan se odottikin..
vanha pöytä navetan pimeydessä.
Uutta maalia yllensä kaipasi,
jalkoja pitkiä lyhemmäksi.
Hyljättynä, unohdettuna,
uutta elämää toivoen.
Tartuinpa sutiin,
vanhaan ja tuttuun.
Ammensin valkeutta,
pintaan vanhaan ja harmajaan.
Elämään uuteen,
silmin kirkkahin.
Lapseni leikkeihin,
pelastin vanhuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti