Kiitoksia kaikille lukijoille♥

Vaikka olenkin päivitellyt blogiani harvakseltaan, en toki sitä ole sulkemassa.

Aika vain on kortilla usean pienen lapsen kanssa..

 

Oikein hyvää tulevaa vuotta teille kaikille!

♥:llä mie

Lady day dreamer

Mamman paidasta on moneksi

 Miu vanha paita. Finnwearin velouria. Pikkasen malliltaan rehevähkö,

joten jäänyt kaapin perukoille lojumaan.

 Nyt sen sieltä näin eri silmillä, nimittäin housunpöksysilmillä.

Etu ja takakappaleet käytin 122cm pojan pökiin, 

ja hihoista tuli reilunmittaiset leggarit 98cm.

 ...Ja valmiit leggarit♥

Pikkasen tosiaan liian pitkät tyttöselle, mut heti piti saada jalkaan :)

...Ja valmiit peruspöksyt.

Lahkeissa kuminauhat.

Tälläistä tälläkertaa.

Ideoita olisi, muta aika on kortilla pienten muksujen kanssa.

Ihanaista joulunodotusta kaikille jouluihmisille,

ja ihanaa alkutalvea kaikille ei niin jouluihmisille!

Ompeluksia syksyn harmauteen

 Ainahan sitä jotain pittää tehä...

Poikamainen huppari 

poikamaisesta metsolan on the roadista.

 Ja paitoja.... paljon paitoja. Nämä on menneet osa eteenpäin.

Osan saapi ostaa jos haluaa.

Punahilkkapaita 74cm. Apinapaita 92cm

ja Leppispaita (olikohan 116cm) uutta omistajaa vailla ;)

 Pikkuprinsessalle jotain erilaista ;)

Tämäkin vapaalla jalalla, koko 74cm.

Saapi ostaa jos joku tarvii..

 Pussihousuja.. monen kokoisia...

Turkoosit ja vaaleanpunaiset 74-92 kokoiset vapaana...

Lopuksi ilahdutin itseäni T-paita tuunauksella...

Musta ikävä paita sai hihat Metsolan sunraysta, sekä mittaa helmaan resorista.

Homman ikävä puoli on se, että tämä ei oikein mahu mulla :(

Kiitti jos näitä joku vielä lukee,

ja anteeksi harvoittunut postailu..

Mokkapalapäivä...jälleen

Pitkästä aikaa...

 Viimeisimmästä tapaamisesta onkin sitten kulunut hetki jos toinenkin. Kesä on pitkällä, vaikka sateisissa keleissä siitä ei kovin paljon ole päästykään nauttimaan. Ajan vie tehokkaasti puolivuotias, ja kaksivuotias. Ja mitä näiltä pienemmiltä kerkeää, kuluu loppuaika kotia leikkiessä.

Alkukesästä varastin kotvasen aikaa, joa ompelin pari menninkäisen hiippahuppuhupparia. Malli pitkä, tunikamainen, ja hupun päässä tiuku. Kankaana tuttua Metsolaa. Toinen jouti myytäväksi, ja toinen löyti pojasta kannattelijansa.

Keltaisesta apilasta ompelin tyttärelle samanmoisen.

 Omista pieneksi jääneistä (jostain syystä kiristää..) farkuista ompelin tälläiset kierrätyspökät. Nämäkin tuli myytyä poies..

 Ja testausmielessä ommellut kesäpöksyt piiiitkillä resoreilla. Näissä resori lahkeissa yksinkertainen.

Ja vielä lopuksi äitini äitiyspaidasta ompelemani pöksyt. Haaremihousun kaavaa sovellellen. Käy jo 70cm:lle, ja mahtui 98cm käyttävällekin. Nämä ovat vielä kotia vailla..

Ideoita olisi vaikka muille jakaa, mutta aikamokoma ei tunnu piisaavan.

Vaikka tuleehan se aika että kerkeää ommellakin. Pienin on niin pieni, ja tarvitsee kovasti syliä ja läheisyyttä. Ja niin tarvitsevat isommatkin lapset.

Voi kun sen muistaisi silloinkin kun on valvonut muutamia öitä, ja yksin herää vauvan kanssa sateiseen aamuun kukonlaulunaikaan, toisten kääntäessä kylkeään.

Pitäkäähän toisistanne huolta, 

♥

-Lumikissa- 

Kuvakikkailua ja vauvailua

 Piti alkaa testailemaan tätä kuvapuolta..

Samalla saankin esitellä pikkumiehelle tekemiäni vaatehankintoja :)

Ylimmässä kuvassa lundmyr of sweden ihanaa neulehaalaria, jonka löysin huutonetistä. Tämä oli pakko saada, sen verta ihana vaatekappale ♥ koko 70cm, joten vielä saa nuppuseni hieman kasvaa..

Huutonetistä myös karvatakki, 68cm. 

Slipoverihan täytyy jokaisella miehenalulla olla. Tämän tilasin ellokselta. 62cm, ihan sopiva nyt.

Ja alla vielä haalari ♥

Meidän pikkuisäntä on ylittänyt reilu viikko sitten kolmen kuukauden kynnyksen,

ja nyt aletaan pikkuhiljaa maistelemaan perunaa. Maito kun ei pidä nälkää kun nippanappa puolitoista-kaksi tuntia. Testaillaan miten masu reagoi pottuun, sitten siirrytään perunaporkkanaan.

Neuvolassa käytiin pari päivää sitten ja hyvin oli poika kasvanut. Paino oli +10 käyrällä, ja neuvolantätikin suositteli pikkuhiljaa kiinteiden totuttelua.

Vauva-arjesta kun olen lueskellut useammasta blogista, niin sen verran vielä meidän päivistä, että yöunet ovat täälläkin jääneet äidin osalta taka-alalle. Alkuyöstä ehkä nukutaan yksi kunnon pätkä, ja loppuyö pyöritään miten milloinkin.

Päivisinkin ollaan hyvin syliriippuvaisia :)

Mutta vauva-aika menee niin pian, että eiköhän siitä selvitä. Ja koitetaan nauttia niistä vauvantuoksuisista hetkistä mahdollisimman paljon.

♥

Lapsiperheen arkea

 Tämä talvi on ollut ihan hirveä..

Nimittäin sairastelujen kannalta.

Kokoajan on joku tenavista ollut enemmän tai vähemmän kipeä.

Meillä on käyty läpi matalat kuumeet ja korkeat kuumeet,

silmätulehdukset, korva tulehdukset, keuhkoputken tulehdukset,

sun muut yskät, flunssat ja nuhakuumeet...

 Valvottuja öitä...

Loputtomasti..

Tuska sydämessä pienen vauvan vuoksi, joka itkee kipeitä korviaan,

itkee masuvaivojaan.

Sylissä kanniskelua, hyssyttelyä, lohduttelua.

Kun  kuume nousee 40:een, saa se vanhimmankin lapsista kyyneliin.

Yön pimeinä tunteina, kun pienimmäinen nukahtaa hetkeksi.

Valvon esikoisen vierellä kuumetta mittaillen,

kylmällä kääreellä kuumeista kehoa vilvoitellen.

Onneksi kesä on tulossa,

ja aurinko.

Toivo elää, että aurinko karkottaisi sairastelukierteen edes hetkeksi.

 Toivo elää, että pikkuisen masuvaivat hellittäisivät,

ja aurinkoinen hymy loistaisi pieniltä kasvoilta useammin.

Kesä tulee,

ihan varmasti tulee,

vaikka se joskus tuntuukin olevan

niin kovin kaukana..

 

Anna minulle siivet,

jotta pahaa voisin paeta.

Anna minulle siivet,

jotta menneisyyteen voisin kadota.

Jos pahan voisin piilottaa,

peiton alle kätkeä,

pahuudelta suojella,

pieniä lapsia.

 

SODAN LAPSET

 "Mohammed oli seitsemän vuotias, kun joukot hyökkäsivät hänen kotikyläänsä. "Isä yritti piilottaa pikkusiskoni ja minut kaivoon, mutta ei ehtinyt ajoissa. Isä ammuttiin siihen paikkaan ja äiti ja kaksi siskoa vietiin metsään. Kersantti heitti minut kuorma-auton lavalle ja ajoimme leiriin. Sen jälkeen olen kuulunut sissijoukkoon. Aluksi kantajana, myöhemmin tiedustelijana etulinjassa""

 Näin pienten lasten äitinä minua kosketti syvästi Nicholas Evansin Tulisielut-kirjan kuvaukset sodasta. Ja erityisesti lapsisotilaista ja heidän kokemistaan kauhuista. Alle kymmenen vuotiaat lapset pakotetaan sotimaan meidän aikuisten käskystä. Voi vaan kuvitella lasten pelkoa ja tuskaa.

Ei paljon tarvita mielikuvitusta miettiessä mitä Mohammedin siskoille ja äidille siellä metsässä tehtiin. Kuinka monet tytöt ja naiset ovatkaan saaneet karvaasti kokea innokkaiden sotilaiden hauskanpidon. 

 Kirjassa tulisielut kuvattiin kuinka alle kymmenen ikäinen poika joutui katsomaan kuinka hänen äitinsä raiskattiin ja sitten kidutettiin kuoliaaksi, isä tapettiin ja sisarukset hakattiin hengiltä.

Kuka meistä "länsimaalaisista" tietää mitään sodan kamaluuksista.

Minua pelottaa...

Minua pelottaa millainen maailma tulee olemaan omien lapsieni kasvaessa aikuisiksi,

millainen maailma on mahdollisten lapsenlasteni aikaan.

Minua pelottaa mihin kaikkeen ihminen pystyykään halussaan hallita.

Onko ihmisillä tulevaisuutta?

"Kuule Isä taivaan pyyntö tää,
auta ettei kukaan yksin jää
katso Isä lasta kärsivää
siunaa koko maailmaa."

(kuvat ja tekstin lainaus netistä)

KOTONA

 Eteisen jouluvalot saavat tuoda vielä valoaan pimeään yöhön..

 Ennen joulua sain valmiiksi tämän lautashyllyrojektini.

 Poikien huoneesta..

 ..ja tyttären nurkkaus.

 Pienimmäisen peti on niin kovin pieni.

Kastemekon olen tehnyt peruskouluaikana.

Siinä on jo kastettu viisi lasta. 

Neljä omaa, ja serkkuni tyttö.

Pienin rakkaimmistani ♥

Kirjallisuutta kerrankin

Vuosi on alkanut kirjojen parissa,

tai no.. hyvin vähän kyllä aikaa liikenee lukemiseen

mutta pienimmäistä imettäessä on saanut pari kirjaa

käytyä läpi.

Rakastuin,

nimittäin Nicholas Evansin kirjoihin luettuani syksyllä

hevoskuiskaajan.

Joulukuussa luin Evansilta toisen kirjan, suden läheisyyn, jota suosittelen kyllä lämpimästi.

Sitten pitikin etsiä huutonetistä kaikki neljä kyseisen kirjailijan kirjaa.

Nyt on menossa tulisielut, ja kivalta vaikuttaa sekin.

Tammikuussa tuli luettua  yksi kirja Catherine Cooksonilta. 

Mallenin tyttö. Tämän olen kyllä tainnut lukea jo aiemminkin.

Cookson kuuluukin lempikirjailijoihini. Tykkään lukea menneistä ajoista.

Serkkuni Anu Holopaisen kirjoittaman Varjoja luin myös tämän kuun aikana.

Anun kirjoista olen myös aina pitänyt. Ehkä kirjat ovat tarkoitettu hieman nuoremmille, mutta minä tykkään kyllä lukea näitä.

Äidiltä sain syntymäpäivänä Belinda Bauerin Hautanummi- kirjan. Tämä vielä odottelee hyllyssä. Vielä ei ole aika näin jännittävälle kirjalle.. mutta varmaan pian koluan läpi tämänkin. Vaikuttaa ainakin mielenkiintoiselta kansitekstin perusteella.

Hyllyssä odottelee vuoroaan vielä Evansin kylmät vuoret.

Kirjojen maailmaan on kiva uppoutua, usein valitsenkin illalla mieluummin kirjan kuin telkkarin.

Cooksonin kirjat haluaisin kerätä kaikki. 

Danielle Steel kiinnostaa myös Aave kirjan luettuani.

Huutonetistä saakin muuten usein edullisesti aivan lukemattomia kirjoja, harmi vain että postikulut tekevät kivan lisän muuten edulliseen hintaan..

Oikein mukavaa pakkaspitoista viikonloppua!

♥

Miten pienet ovat pienet varpaat..

Tammikuinen talvipäivä

Lumipeite on laskeutunut peittämään alleen kaiken harmauden,

antamaan kaikelle valkean pehmeyden.

Pihan koskemattomuuden rikkoo pienten kissankäpälien jäljet,

koirantassujen jäljet, monenkokoisten lastenkenkien jäljet,

suksien, pulkkien ym jättämät painaumat.

Lumipeitteen koskemattomuudesta ei siis ole tietoakaan.

Karua se olisikin, oma piha koskemattomana, hiljaisena.

Nyt elämän täyttää...elämä.

Lasten riemu ja nahistelu,

pienen tuhina, parkaisu.

Koiran haukunta, kissan maukuna.

Monenmoinen meteli.

Monesti olen kiitellyt,

että asumme maalla.

On tilaa elämälle ja elämän äänille.

Saavat lapset hihkua pihalla,

ilman naapureiden luomia nyrpeitä katseita.

Maailmaan pitää mahtua elämää,

ääntä, meteliäkin.

Joskus kuitenkin koittaa hiljaisuudenkin aika..

Annetaan elämän kuulua tänä vuonna!!!