sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Joulun tuoksua

Näin joulun alla lähes jokaisessa kodissa on mitä ihanin herkkujen tuoksu.
Itsekin olen kerrankin innostunut leipomaan suklaa-maustekakkuja pakkaseen ja erilaisia pikkuleipiä. Tämä ohje olikin todella helppo, eikä aikaa kulunut kuin vajaa tunti paistamisineen. Tosin pursotinvanhus taisi tehdä tänään viimeisen palveluksensa.. Pipareitakin on leivottu, tai oikeastaan minä tein taikinan (ja sitähän piti tietenkin vähän maistellakkin..) ja äitee tuli sitten poikien kanssa hoitamaan leipomispuolen. Tosin nyt onkin sitten tilanne se, että piparit uhkaa loppua hyvissä ajoin ennen joulua... Joutuukohan sitä väsäämään uutta taikinaa :)
Jokajouluiseen perinteeseen on meillä kuulunut myös itse tehty sinappi. Se täytyykin valmistaa mahdollisimman pikaisesti.. Aika käy vähiin masussa myllertävän pikkuisen syntymään..
Jouluun ei sitten olekaan enää niin kauan aikaa kuin sitä luulisi. Onneksi äiti ja anoppi ovat luvanneet auttaa jouluruokien valmistuksessa. Voipi olla, että ne minulta jäisivät tekemättä. Vesi kielellä odotellaan kaikkea hyvää, mistä jouluna saa nauttia :)

lauantai 31. lokakuuta 2009

Vanhan puulaatikon uusi mahdollisuus.

...Ja näin sai tämäkin toivottomalta näyttänyt laatikko uutta potkua ja lisävuosia..

Päältä maalasin vielä pariin kertaan valkoisella.


Päädyin maalaamaan laatikon kauttaaltaan vanhan vihertävällä Helmi maalilla.


Sisus olisi ollut kaunis näinkin, mutta suunnittelemaani tarkoitukseen ei oikein olisi käynyt.
On meinaan niin mahdoton homma saada tästä puhdas ja raikas..



Tästä se lähtee...
Tämä vanha kokenut puulaatikko tuli ostamamme rintamamiestalon mukana.
Ikää taitaa olla joitakin kymmeniä vuosia.
Ei muutakuin hiomakone käyttöön...


torstai 1. lokakuuta 2009

Vanerisydämet


Vanerista valmistetut sisustussydämet. Toisen laitoin ystävälle uuteen kotiin lahjaksi. Toinen vielä etsii paikkaansa..

Tällainen löytyi vuosia sitten ostamamme omakotitalon ulkorakennuksen vintin uumenista. Tällä sitä on veivattu metri jos toinenkin entiseen aikaan. Penkki on kovassa käytössä joutunut kadotuksen syövereihin, mutta muuten on kaikki osat tallella.
Pyörä purettiin osiin ja hiekkapuhallettiin puhtaaksi. Sitten ei kun spray maalia pintaan.
Ihan kivahan tästä tuli. Vieläkun löytyisi sopiva penkki, niin pääsisi pyörävanhus kuskaamaan uutta sukupolvea :)


keskiviikko 26. elokuuta 2009

Talonpoikaiskaappi




Vihdoinkin valmis...
Kauanhan se kestikin, mutta hiljaa hyvää tulee..
Viimeinkin löysin oikean sävyn. Kauan sitä joutuikin etsiskelemään. Maalasin tämän Helmi maalilla, ei niin kovin sitten tullut keittiöön sitä maalinkäryä. Keittiö kun on niin kätevä paikka monenlaiseen kunnostamiseen ja maalaamiseen :)
Vetimet on uustuotantoa, eihän niitä aitoja vanhoja tahdo mistään löytyä..
Tämä nyt sitten odottelee sisälleen pieniä potkupukuja ja haalareita.. Odotelkoon rauhassa vielä vähän aikaa.

Seuraava projekti olisikin sitten vanhan kolmipyörän kunnostaminen... Pyörä on purettu osiin ja hiekkapuhallettu. Sprayt odottaa suihkuttajaa...
Odotellaanpa taas inspistä :)

lauantai 22. elokuuta 2009

Pupuneiti


Tänään se taas iski... Inspiraatio saada jotain aikaiseksi. Yöllä valvoessa suunnittelin ompelutyötä, ja hetken nukuttua oli idea valmis.
Aamupalan jälkeen hommiin. Pupu on ommeltu lyhyt nukkaisesta karvakankaasta. Sisälle piilotin riisipussin, jotta pysyy paremmin paikoillaan. Takki ja lakki ohuesta fleesestä, ja koristeena kaistaleet pitkäkarvaista teddyä.
Alunperin etsiskelin tulevalle pienokaiselle netistä keltaista ainupupua, mutta eipä löytynyt. Ajattelin että ompelen itse pikkuiselle pupun. Yönaikana siitä vaan kehkeytyi tällainen, ja kun takin kiinnitykseen on käytetty hakasia, niin eipä taida vauvalle soveltua.
Voisihan sitä tietenkin ommella uuden, ilman takkia. Jos vaikka kehittelisi mekon lisäksi päälle.
Jep. se on kyllä sitten taas uuden tarinan paikka.. :)

tiistai 7. heinäkuuta 2009

Faith

Tälläisen sydänkoristeen väsäsin kun ei tärkeämpää tekemistä löytynyt.. Tosin olisihan sitä voinut käyttää tämänkin ajan kellarin siivoamiseen :) Nyt tämä sydän sitten roikkuu vaatehuoneessa puoliunohduksissa. Ei ole oikein paikkaa löytynyt.
Sydän kaipaakin mahdollisesti uutta omistajaa..

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Laatikon uusi elämä

...Jos ei mitään muuta keksi, niin ainahan sitä voi päällystää kenkälaatikoita uuteen uskoon.
Tämän lotjan päällystin turkoosilla puuvilla kankaalla, ja koristelin reunan vielä puuvillapitsillä.
Laatikoita ei koskaan voi olla liikaa, ja jokaiseen kyllä löytyy oma sisältönsä aikaa myöten.

Maalaistalon kesää


Joka päivälle riittää puuhaa. Aina jossakin jotain korjattavaa löytyy. Onneksi helteet ainakin hetkeksi hellittivät, ja voi hyvällä omallatunnolla siirtyä hetkeksi sisätiloihin. Ei näin ihanaa kesää voi tuhlata tietokoneen edessä istumalla.
On siitä kesästä kyllä nautittukin. Uimassa on käyty lasten kanssa lähes päivittäin. Nyt ilma sen verran viileni, jotta ei rannalle tohdi suunnistaa. On sis aika väkertää jotain sisätiloissa...

tiistai 2. kesäkuuta 2009



Maalaistalon kesä on puuhaa täynnä.
Täällä omenapuiden katveessa viihtyvät niin lapset kuin kissatkin.
Ja on se mukava itsekin välillä heittää riippukeinuun makoilemaan ja sulkea silmät.
Tänään sain vihdoin siivottua karjakeittiön. Vanha navetta kun on tyhjillään, niin nyt siitä saa muunneltua mitä mieleen juolahtaa. Illalla sinne on hyvä viedä ikkunapöydälle paprikaruukut hallaa piiloon. Maalia vielä vaatisi pintaan, kauniit verhot ikkunoihin ja valmista olisi.
Vielä kun joku kätevä mieshenkilö nikkaroisi penkin seinustalle :) Vai käykö niin että itse sen kanssa jokupäivä tuskailen..
Piha rehottaa kauniisti voikukkaa! Ruohonleikkurikin käynnistyi viikonloppuna kuin ihmeen kaupalla, mutta eipä sitä riemua kauan kestänyt kun konemokoma jo päätti päästää höyryjä ja sanoa sopimuksensa irti. Että se siitä.. No eikun "antaa kaikkien kukkien kukkia vaan", ja sitten juhannuksena pähkäillään sitä viikatteen käyttöohjetta...

keskiviikko 13. toukokuuta 2009



Minä kaipaan sinua tänään,
kaipaan huomenna.
Kaipaan yhteistä aikaa.
Kaipaan kotia.

Minä mennyttä tänään muistan,
hetkiä kauniita.
Minä kyyneleen tänään itken,
vaan kuivaan sen huomenna.

tiistai 28. huhtikuuta 2009


Pikkasenko vielä vaiheessa....
Eilen oli viimeinen kerta entisöinti/puutyökurssista tältä keväältä.
Saatiin senkkiin onneksi uudet sivuseinät ja kansi. Tästä "rojektista" kirjoittelin jo aiemminkin.
Oli senkki pikkaisen kokenut kovia, mutta nyt jo alkaa näyttää kivalta. Listoja pikkaisen puuttuu, ja sitten pääsenkin maalaamaan :)
Odotellaan vaan että maalausinnostus iskee...

perjantai 3. huhtikuuta 2009

Tämän saippuapussukan tein myyntiin huutonettiin. Saapi nähdä meneekö kaupaksi :)
Kaikenlaisia väkerrys ideoita putkahtelee holtittomasti mieleen, ja suurin osa niistä jää toteuttamatta.. Taidan olla pikkaisen laiska. Nytkin aivokapasiteetti tuottaa lisää uutta. Pitäisi vain saada olohuoneenpöytä raivattua miljoonista hakemuksista, jota saisi ompelukoneelle tilaa ;)


Sinä katselet minua hiljaa,
on hymysi voittamaton.
Vain vapaana kultaista siltaa,
kanssa enkelin kulkea voi.

Itse tehty kortti tältä keväältä.

perjantai 20. maaliskuuta 2009


Kesää odotellessa... on aika tuoda ripaus tulevaa sisälle.
Romantiikaa makuuhuoneeseen. Prinsessa ruususen tyyliin sopiva kattoristikko.
Käsityönä valmistettu, tottakai. Kaikki pitää yrittää väsätä itse :)
Ideaa olisi nikkaroida isompi versio, petsata tummaksi, ja ripustaa olohuoneen ruokailupöydän päälle. Muutenkin mielessä pyörii olohuoneen "uudistaminen". Saa nähdä edistyykö idea ;)

Tildakokeilu viime syksyltä..

maanantai 23. helmikuuta 2009


.......Palatkaamme ajassa taaksepäin....
Aikaan jolloin työnteko oli osa elämää. Aikaan jolloin välitettiin naapurista. Aikaan jolloin osattiin elää...
...Aikaan jolloin karja kulki metsäpolkujapitkin metsälaitumille, jolloin ei vielä oltu kuultu sähköpaimenista, kännyköistä, netistä eikä kiireestä. Aikaan jolloin ihmisillä oli aikaa toisilleen. Tähän aikaan haluaisin kurkistaa, ja ehkäpä siellä viihtyisin. Olen monesti miettinyt kuinka väärään aikaan olenkaan syntynyt. Nykyinen tehotuotanto ajaa ihmiset tuhon partaalle. Enää ei ole aikaa välittää naapurista. Ei ole aikaa edes omalle perheelle. On kiire...kiire...kiire... On kiire töissä, pitää ehtiä niin paljon, ansaita niin paljon. Moni ei huomaa oman kiireensä lomaan katoavia lapsiaan, ennenkuin lapset viimein saavat vanhempansa heräämään. Onko silloin liian myöhäistä?
...Tahtoisin kulkea vanhoja lehmipolkuja, paimentaa muutaman kantturan vihreälle niitylle. Istahtaa ojanpientareelle kuuntelemaan lintujen laulua.
Miksi..miksi me hukkasimme arvokkaan aikamme koneellistuneen sydämettömän nykyisyytemme alle?

Tähän sydämeen olen sitonut palan kadotettua mennyttä aikaamme. Koristakoon ja muistuttakoon se seuraavaa omistajaansa katoavaisesta elämästämme...

perjantai 20. helmikuuta 2009

...Haaveissani...
Kurkistus kesään talven keskellä.
On helmikuu ja pakkaset kireimmillään. Mieleen muistuu lämpimiä ajatuksia kesästä. Voin melkein tuntea auringon lämmön ihollani. Ruohon tuoksun, hiekan varpaissani. Lasten naurun hiekkalaatikolla, keinussa..
Kaiken kauniin pihamaalla, tuoksuvat kukkaset, leikkivät kissat ja koirat.
Sitä kaikkea kaipaan, ja tunnen iloa että kuljemme jälleen kohti kevättä.
Niin monia suunnitelmia kesäksi. Suomen kesä vain on niin lyhyt, ettei niistä kuitenkaan ehdi toteuttaa puoliakaan kun jo huomaa syksyn viileyden hiipiän..
Vielä pihan peittää paksu lumivaippa, mutta päivällä, kun aurinko paistaa, katolta jo lumi hiljalleen saa vetisen muodon.
Ja linnut.. ensimäiset kevään merkit kuuluvat jo puiden oksilta. Vielä kuukausi, niin luonnon täyttää uuden kevään syntymisen riemu.
Aurinko viipyy päivä päivältä taivaankannella pidempään.
Mitä olisikaan elämä ilman auringon paistetta?

maanantai 9. helmikuuta 2009

Joopa-joo.. No tässäpä on uusin hankintani.. Pikkaisen vaatii fiksailua tämä aikansa kaunotar. Vasta ostettuani huomasin oikean sivun olevan noin 5cm lyhyempi vasenta, joten kaappi on vinossa :(. No ammattilaisen opastamana päätimme uusia koko oikean seinän. Sen verran pulaa on kaapintekijällä ollut puutavarasta, jotta oikea sivu on palasista koottu. Niinpä senkin puoleen on viisasta rakentaa sivu uudelleen. Tarkoitus on poistaa maalit, ja mahdollisesti vahata kaappi, joten eipä se hääviltä silloin näyttäisi tälläinen palapeli. No aika näyttää mikä on lopputulos.. Vasemman puolen ovivanerin joutuu myös uusimaan, on ajan saatossa päässyt pahasti lohkeilemaan. Ja takaseinähän puuttuu myös. Koristekuvio on kaunis, ja siihen kiinnitinkin huomion ensiksi. Jostain kumman syystä, sen myös rapsutin ensimmäisenä puhtaaksi :) Kaapin päällä on joskus ilmeisesti ollut jonkinlainen yläosa, tai koristereunus. Sahan jäljet viittaisivat siihen. Ikää en osaa arvioida, mutta vanha on. Eiköhän tämä jotakin talonpoikaistyyliä ole. No ei auta kuin jatkaa työtä..Toivottavasti saaraan kuntohon ;)

torstai 22. tammikuuta 2009




Useamman kuukauden joutui kaappivanhus odottelemaan silmiensä pesua. Mutta viimein se iski!
Ei kun sikli käteen ja hommiin..
Maalikerroksia löytyy kolme. Niitä sitten illat pitkät rapsuttelin. Oikein oli tarkoitus saada kaunotar puupinnalle, ja sitten vahata kuultovalkoisella, vaan haaveeksi jäi. Sen verran oli käytön jälkiä tullut vuosien saatossa. Joten päädyin rapsimaan helposti irtoilevat maalit, hiomaan hyvin, ja maalaamaan uudelleen niin sanotulla maalarinvalkoisella.
Kyllähän siihen kului tunti jos toinenkin, ja sitä hilseilevää maalinpurua oli sitten koko talo täynnä. Sekun tarttuu niin hyvin pieniin vipeltäviin jalkapohjiin :) Eipä tälle työlle kannata hintaa laskea.. Taitaisi tulla aika kalliiksi.
No mutta hyvä tuli, ja työ kannatti!
Aina se on arvokkaampaa, mihin itse on vaivaa nähnyt!


maanantai 12. tammikuuta 2009


Käsillä tekeminen on tärkeä osa elämääni. Kymmeniä kransseja on jo tullut väsättyä, paljon huristeltua ompelukoneella.. Kun ei mitään tekemistä itse keksi, keksivät pojat sitäkin enemmän!
Ennen joulua piti ommella monta ´äitiä´. Ihanaa kun joku näkee äidin enkelinä :)
Lumienkeliksi itse tämän nimesin.

Lumienkelinä kulkee vierelläsi,
rakkainpasi.
Et näe ehkä siipiänsä
hennosti tuulessa väräjäviä.
Et tunne ehkä kosketusta,
kädessäsi,
Vaan tunnetko ehkä suudelmansa,
Poskellasi,
Enkelisi.



sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Kaikki on niin kaunista, niin hämyisää. Aurinko ei vielä laske aikoihin, mutta ulkona on silti hämärää. Aurinko on ollut koko päivän pilven takana piilossa.
Nyt on hyvää aikaa istahtaa ja antaa ajatuksen lentää todellisuuden verhon taakse.
Katson kissojeni leikkiä ulkona. Niitä ei lumi haittaa, se vain antaa pehmeän pohjan pienelle painiottelulle. Pöpö, musta kissa, ei ulkona viihdy.. Poikien kerrossängyn yläpedillä on paljon lokoisemmat oltavat.
Ajatukseni karkaavat kesään.. Mummolan lämpöön. Sinne kaipaavat pojatkin.. Kaipaavat mummon puuhellan lämpöä, pihan pehmeää ruohoa, jossa on niin kiva paljain jaloin juosta. Siellä metsätiellä on hyvä koirani Eetunkin juosta.Siellä on itsenikin hyvä levätä ja ladata akkuja luonnon sylissä.
Kuuluu elämäämme myös kolmas paikka, Niittykujan vanha rintamamies talo. Sillä on aivan erityinen paikka sydämessäni. Siitä en ihan vähällä luopuisi. Sitä on ihana sisustaa, ja siellä poikien kanssa vietämme välillä rauhallisia päiviä. Siitä on ihana haaveilla, mitä sinne tekisi. Vintiin saisi ihanan aurinkoiset huoneet... No ehkä joskus...
Haaveet ovat ihania. Kun elämä potkii, on hyvä sulkea silmänsä ja kuvitella miten kauniiksi voisi kaiken tehdä. Sitä minä yritänkin.. tehdä hieman kauniimpaa tästä elämästä.