Mokkapalapäivä...jälleen

Pitkästä aikaa...

 Viimeisimmästä tapaamisesta onkin sitten kulunut hetki jos toinenkin. Kesä on pitkällä, vaikka sateisissa keleissä siitä ei kovin paljon ole päästykään nauttimaan. Ajan vie tehokkaasti puolivuotias, ja kaksivuotias. Ja mitä näiltä pienemmiltä kerkeää, kuluu loppuaika kotia leikkiessä.

Alkukesästä varastin kotvasen aikaa, joa ompelin pari menninkäisen hiippahuppuhupparia. Malli pitkä, tunikamainen, ja hupun päässä tiuku. Kankaana tuttua Metsolaa. Toinen jouti myytäväksi, ja toinen löyti pojasta kannattelijansa.

Keltaisesta apilasta ompelin tyttärelle samanmoisen.

 Omista pieneksi jääneistä (jostain syystä kiristää..) farkuista ompelin tälläiset kierrätyspökät. Nämäkin tuli myytyä poies..

 Ja testausmielessä ommellut kesäpöksyt piiiitkillä resoreilla. Näissä resori lahkeissa yksinkertainen.

Ja vielä lopuksi äitini äitiyspaidasta ompelemani pöksyt. Haaremihousun kaavaa sovellellen. Käy jo 70cm:lle, ja mahtui 98cm käyttävällekin. Nämä ovat vielä kotia vailla..

Ideoita olisi vaikka muille jakaa, mutta aikamokoma ei tunnu piisaavan.

Vaikka tuleehan se aika että kerkeää ommellakin. Pienin on niin pieni, ja tarvitsee kovasti syliä ja läheisyyttä. Ja niin tarvitsevat isommatkin lapset.

Voi kun sen muistaisi silloinkin kun on valvonut muutamia öitä, ja yksin herää vauvan kanssa sateiseen aamuun kukonlaulunaikaan, toisten kääntäessä kylkeään.

Pitäkäähän toisistanne huolta, 

♥

-Lumikissa- 

Kuvakikkailua ja vauvailua

 Piti alkaa testailemaan tätä kuvapuolta..

Samalla saankin esitellä pikkumiehelle tekemiäni vaatehankintoja :)

Ylimmässä kuvassa lundmyr of sweden ihanaa neulehaalaria, jonka löysin huutonetistä. Tämä oli pakko saada, sen verta ihana vaatekappale ♥ koko 70cm, joten vielä saa nuppuseni hieman kasvaa..

Huutonetistä myös karvatakki, 68cm. 

Slipoverihan täytyy jokaisella miehenalulla olla. Tämän tilasin ellokselta. 62cm, ihan sopiva nyt.

Ja alla vielä haalari ♥

Meidän pikkuisäntä on ylittänyt reilu viikko sitten kolmen kuukauden kynnyksen,

ja nyt aletaan pikkuhiljaa maistelemaan perunaa. Maito kun ei pidä nälkää kun nippanappa puolitoista-kaksi tuntia. Testaillaan miten masu reagoi pottuun, sitten siirrytään perunaporkkanaan.

Neuvolassa käytiin pari päivää sitten ja hyvin oli poika kasvanut. Paino oli +10 käyrällä, ja neuvolantätikin suositteli pikkuhiljaa kiinteiden totuttelua.

Vauva-arjesta kun olen lueskellut useammasta blogista, niin sen verran vielä meidän päivistä, että yöunet ovat täälläkin jääneet äidin osalta taka-alalle. Alkuyöstä ehkä nukutaan yksi kunnon pätkä, ja loppuyö pyöritään miten milloinkin.

Päivisinkin ollaan hyvin syliriippuvaisia :)

Mutta vauva-aika menee niin pian, että eiköhän siitä selvitä. Ja koitetaan nauttia niistä vauvantuoksuisista hetkistä mahdollisimman paljon.

♥

Lapsiperheen arkea

 Tämä talvi on ollut ihan hirveä..

Nimittäin sairastelujen kannalta.

Kokoajan on joku tenavista ollut enemmän tai vähemmän kipeä.

Meillä on käyty läpi matalat kuumeet ja korkeat kuumeet,

silmätulehdukset, korva tulehdukset, keuhkoputken tulehdukset,

sun muut yskät, flunssat ja nuhakuumeet...

 Valvottuja öitä...

Loputtomasti..

Tuska sydämessä pienen vauvan vuoksi, joka itkee kipeitä korviaan,

itkee masuvaivojaan.

Sylissä kanniskelua, hyssyttelyä, lohduttelua.

Kun  kuume nousee 40:een, saa se vanhimmankin lapsista kyyneliin.

Yön pimeinä tunteina, kun pienimmäinen nukahtaa hetkeksi.

Valvon esikoisen vierellä kuumetta mittaillen,

kylmällä kääreellä kuumeista kehoa vilvoitellen.

Onneksi kesä on tulossa,

ja aurinko.

Toivo elää, että aurinko karkottaisi sairastelukierteen edes hetkeksi.

 Toivo elää, että pikkuisen masuvaivat hellittäisivät,

ja aurinkoinen hymy loistaisi pieniltä kasvoilta useammin.

Kesä tulee,

ihan varmasti tulee,

vaikka se joskus tuntuukin olevan

niin kovin kaukana..

 

Anna minulle siivet,

jotta pahaa voisin paeta.

Anna minulle siivet,

jotta menneisyyteen voisin kadota.

Jos pahan voisin piilottaa,

peiton alle kätkeä,

pahuudelta suojella,

pieniä lapsia.

 

SODAN LAPSET

 "Mohammed oli seitsemän vuotias, kun joukot hyökkäsivät hänen kotikyläänsä. "Isä yritti piilottaa pikkusiskoni ja minut kaivoon, mutta ei ehtinyt ajoissa. Isä ammuttiin siihen paikkaan ja äiti ja kaksi siskoa vietiin metsään. Kersantti heitti minut kuorma-auton lavalle ja ajoimme leiriin. Sen jälkeen olen kuulunut sissijoukkoon. Aluksi kantajana, myöhemmin tiedustelijana etulinjassa""

 Näin pienten lasten äitinä minua kosketti syvästi Nicholas Evansin Tulisielut-kirjan kuvaukset sodasta. Ja erityisesti lapsisotilaista ja heidän kokemistaan kauhuista. Alle kymmenen vuotiaat lapset pakotetaan sotimaan meidän aikuisten käskystä. Voi vaan kuvitella lasten pelkoa ja tuskaa.

Ei paljon tarvita mielikuvitusta miettiessä mitä Mohammedin siskoille ja äidille siellä metsässä tehtiin. Kuinka monet tytöt ja naiset ovatkaan saaneet karvaasti kokea innokkaiden sotilaiden hauskanpidon. 

 Kirjassa tulisielut kuvattiin kuinka alle kymmenen ikäinen poika joutui katsomaan kuinka hänen äitinsä raiskattiin ja sitten kidutettiin kuoliaaksi, isä tapettiin ja sisarukset hakattiin hengiltä.

Kuka meistä "länsimaalaisista" tietää mitään sodan kamaluuksista.

Minua pelottaa...

Minua pelottaa millainen maailma tulee olemaan omien lapsieni kasvaessa aikuisiksi,

millainen maailma on mahdollisten lapsenlasteni aikaan.

Minua pelottaa mihin kaikkeen ihminen pystyykään halussaan hallita.

Onko ihmisillä tulevaisuutta?

"Kuule Isä taivaan pyyntö tää,
auta ettei kukaan yksin jää
katso Isä lasta kärsivää
siunaa koko maailmaa."

(kuvat ja tekstin lainaus netistä)

KOTONA

 Eteisen jouluvalot saavat tuoda vielä valoaan pimeään yöhön..

 Ennen joulua sain valmiiksi tämän lautashyllyrojektini.

 Poikien huoneesta..

 ..ja tyttären nurkkaus.

 Pienimmäisen peti on niin kovin pieni.

Kastemekon olen tehnyt peruskouluaikana.

Siinä on jo kastettu viisi lasta. 

Neljä omaa, ja serkkuni tyttö.

Pienin rakkaimmistani ♥