keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Hiljaisuutta..

Joskus on hyvä istua alas,
ja vain olla hiljaa.
Kuunnella hiljaisuutta,
nauttia hetkestä.

Hyvin harvoin tähän tosin
on mahdollisuutta.
Pieniä lapsia kun helmoissa
pyörii.
Mutta onneksi pyörii ♥.

Ei minun elämälläni olisi
tarkoitusta,
ellen lapsiani saisi sylissäni
pitää.
Ei elämälläni olisi suuntaa,
ellen lapsiani saisi
koittaa pahalta varjella.

Vähään minä pystyn,
vähäinen äiti.
Rakkautta koitan jakaa,
huolen pitää.

Enkeleitä toivon suojelemaan
jokaista maailman lasta.
Että kaduilla,
ja sodan jaloissa,
olisi pienoisillamme
edes pieni toivo paremmasta.

6 kommenttia:

  1. Herkkä! Näihin sanoihin yhtyy täysin kolmen lapsen äiti ja "päiväkoti täti". Enkeleitä sinnekin toivotan!

    VastaaPoista
  2. :') Täälläkin pitelen hiljaiseloa, pohdiskellut olen tätä elämää. Eikä kyllä millään oisi niin merkitystä jollei näitä pieniä olisi... ♥

    VastaaPoista
  3. ihana blogi kiva ensi vierailu
    T.Sisustus sievän Mia

    VastaaPoista
  4. Ihanan kauniisti ajateltu ♥
    Niinhän se juuri on ja pitää olla, kumpa voisimme varjella lapsiamme maailman teillä ♥

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommenteistanne ♥.
    Välillä sitä tuntee olonsa niin pieneksi ja avuttomaksi kaiken pahuuden keskellä..

    VastaaPoista